Mitä minulta odotat?

Kuva: Marika Finne

Yksi aikuisikäni suurimmista pohdinnoista on ollut tämä: Mistä hyvä elämä muodostuu?

Kuka määrittelee, millaista on hyvä elämä, asettaa riman ja odotukset sille? Odotusten tietysti pitäisi tulla itseltä, mutta monesti ne tuntuvat tulevan jostain ulkoapäin, valmiiksi annettuina. Omaa suoriutumista verrataan siihen, mitä pitäisi olla, mitä joku toinen on. Usein vasta jokin isompi elämäntapahtuma tai kriisi saa meidät miettimään mitä oikeasti itse haluamme, mitkä ovat arvomme, mitä itse elämältä toivomme ja odotamme.

Olen koulutukseltani sosiologi ja sosiologin linssien läpi ymmärrän tämän niin, että vallitseva kulttuuri antaa meille ikään kuin tietynlaiset muotit ja me ihmiset sitten pyrimme lappamaan niihin hiekkaa niin, ettei tule paha kakku vaan hyvä kakku. Kulttuuri luo meille käsityksen oikeasta ja väärästä, sopivasta ja sopimattomasta, ihailtavasta ja vieroksuttavasta. Suuri osa ajatuksistamme on automaattisia, äidinmaidossa saatuja ja kasvun myötä iskostuneita.

Kulttuuri, yhteinen tapa olla, elää ja ymmärtää, helpottaa elämää ja mahdollistaa yhteistyön ja yhteiselon. Mutta ympäröivä kulttuuri voi myös ladata sellaisia odotuksia, jotka eivät tunnu itselle luontevilta eivätkä sovi yhteen omien toiveiden ja tarpeiden kanssa. Tai aikoinaan sopivat, mutta eivät enää.

Koululaisina mietimme kavereiden kanssa välitunnilla, millaista elämä olisi sitten, kun olemme aikuisia. Olisi omakotitalo, kaksi lasta ja vakituinen työpaikka. Iso auto ja hyvä palkka. Tämä kaikki tulisi olla hankittuna kolmekymppiseen mennessä, koska kolmekymppinen on jo vanha.

Nyt ”vanhaksi” tultuani hyvä elämä tuntuu koostuvan melko erilaisista asioista. Vasta nyt alan hahmottaa, että hyvä elämä ei ole materiaa tai tilastollisiin keskiarvoihin solahtamista vaan oman yksilöllisen, itselle sopivan elämäntavan löytymistä. Hyvä elämä on omien arvojen näköistä elämää. Tämän tajuaminen on vaatinut erinäisen sarjan elämänkäänteitä ja rankimmista kokemuksista on ollut eniten ammennettavaa.

Miten sitten selvitämme, mitkä ovat omat arvomme, jotta osaisimme elää niiden näköistä elämää?

Arvot ovat uskomuksia ja käsityksiä arvokkaista, hyvinä ja tärkeinä pidetyistä asioista. Omien arvojen pohdinnan voi aloittaa vaikkapa miettimällä, miten valitsisi seuraavissa tilanteissa. Olisitko valmis luopumaan korkeasta palkasta mielekkäämmän työn vuoksi? Olisitko valmis jättämään omiin harrastuksiin käytetyn ajan vähemmälle panostaaksesi parisuhteeseen? Olisitko valmis myöntämään virheesi senkin uhalla, että menetät itsellesi tärkeän ihmisen luottamuksen? Olisitko valmis tinkimään ajasta lastesi kanssa paremman toimeentulon vuoksi?

Kuva: Marika Finne

Arvojen määrittäminen ei ole välttämättä kovin yksiselitteistä. Jollain asialla voi olla myös niin sanottua välinearvoa, joka edesauttaa perimmäisen arvon mukaista elämää. Esimerkiksi rahalla on usein välinearvo. Arvot myös muuttuvat ajan myötä. Erilaiset asiat nousevat tärkeämmiksi toisten siirtyessä enemmän taka-alalle. Mutta jonkinlaisen vihjeen varmasti saa omista arvostuksistaan, kunhan ryhtyy penkomaan. Minulle tärkeiltä arvoilta tuntuvat ainakin rehellisyys, avoimuus, inhimillisyys ja perhe.

Olen huomannut, että moni ikäisistäni on ajautunut elämässään pisteeseen, jossa omien arvojen pohtiminen on tullut ajankohtaiseksi. Tehtävä on tarpeellinen, jos mielii viettää mielekkään loppuelämän. Yhtä vaikeaa on arvojen kirkastaminen kuin niiden mukaisesti eläminenkin. Jos arvosi on rehellisyys, joudut vaatimaan rehellisyyttä paitsi muilta myös itseltäsi. Kun toimit arvojesi suuntaisesti, joudut ehkä muuttamaan tapojasi merkittävästi ja tekemään kipeitäkin päätöksiä.

Omien arvojeni pohdinnassa on ollut apua aihetta käsittelevistä kirjoista sekä asioiden pallottelusta läheisteni kanssa. Joudun pitämään näitä asioita mielessäni aktiivisesti, koska aivot ovat taipuvaisia unohtamaan. Samalla tavoin, kuin älypuhelin tarvitsee vähän väliä päivityksiä, myös ajatuksemme tarvitsevat vahvistusta, jotta osaamme toimia oikein.

Sillä mieli on mukavuudenhaluinen ja itsensä kehittäminen ei aina ole se mukavin tai helpoin ajanviete. Mieli saattaa ehdottaa meille helppoa ratkaisua: sohvalle lysähtämistä ja illanviettoa jäätelökulhon ja kännykän räpläämisen parissa sen sijaan, että harjoittaisimme jotain sellaista, mikä kehittäisi enemmän henkistä puolta kuin vatsanseutua, niskahartiakipuja tai ihmissuhdeongelmia. Pitkällä tähtäimellä työ omien ajatusten jalostamiseksi palkitsee eniten.

Olen siis tullut siihen tulokseen, että hyvä elämä ei ole ulkopuolelta ohjattua vaan kullekin yksilöllistä. Ja väylä hyvään elämään kulkee arvojen kautta. Arvojen täsmentyminen vaatii x-määrän myötä- ja vastoinkäymisiä, havahtumisen hetkiä, omien automaatioiden kyseenalaistamista sekä roimasti itsekuria ja periksiantamattomuutta.

Mutta, kun kaikki tämä on tehty, on vastassa jotain täydempää: itsesi näköistä elämää.


"Päätä, mitkä ovat korkeimmat arvosi ja päämääräsi. Ole rohkea ja sano hymyillen ja anteeksi pyytämättä "ei" muille asioille. Ja kun teet näin, entistä isompi "kyllä" hehkuu sisälläsi." 

Stephen Covey