Rakkautta ja rajauksia
Ensimmäinen kirjoitus, esittelen ensin itseni.
Pienenä isosiskoni kutsui minua Santunvantunlanttupomoksi. Pomo-päätteen olin kuulemma ansainnut siksi, että olin niin kova määräilemään. Huippuhetkeni oli varmaankin se, kun pakotin vuotta vanhemman hoitolapsemme kantamaan lasten korituolia päänsä päällä ympäri huonetta, koska hän ei oppinut minun balettiasentoani. (En ole koskaan harrastanut balettia, mutta näkemys oikeasta asennosta oli vahva.) Jos neljä vuotta vanhempi siskoni oli varustettu herkkyydellä toisten tunteiden ja ajatusten huomioimiseen, minun vahvuusalueitani olivat itseriittoisuus, tarmo, kova ääni ja kantelutaito.
Onneksi elämä on ollut opettavainen ja nykyään ymmärrän,
että itsekkyydellä ei tässä maailmassa pötkitä pitkälle. Ja yhteistyökyvyn ja
hyvien keskustelu- ja neuvottelutaitojen merkitystä ei pidä väheksyä. Ne ovat
tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissäkin.
Blogissa kirjoitan aiheista, jotka jollain tavoin sykähdyttävät
minua. Kirjoitukset liittyvät useimmiten sellaisiin minulle tärkeisiin aiheisiin
kuin rakkaus, inhimillisyys, perhe ja hyvä vanhemmuus, rohkeus ja usko elämään.
Rakkautta ja rajauksia -nimen valitsin siksi, että rakkaus
yhtä lailla kuin rajatkin, ovat hyvinvointimme kannalta olennaisen tärkeitä.
Jos tätä ei omalla kohdallaan nuorempana vielä niin ymmärtänyt, viimeistään oman
lapsen kasvatuksen myötä ja työssäni lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa rakkauden ja rajojen
merkitys on noussut esiin.
Nimi viittaa myös siihen, että pienillä asioilla on mielestäni elämässä
suurin merkitys. Jokainen suuri muutos lähtee ensimmäisestä askeleesta ja
päivittäin teemme pieniä valintoja, rajauksia, jotka joko lisäävät tai heikentävät hyvinvointiamme.
Sillä:
”Onnellisuus ei ole suurten asioiden saavuttamista vaan pienten asioiden näkemistä.”
Kun osaa katsoa, elämän hienous tulee näkyviin kuvien yksityiskohdissa, luonnon monimuotoisuudessa ja pienissä eleissä ihmisten välillä.
”Onnellisuus ei ole suurten asioiden saavuttamista vaan pienten asioiden näkemistä.”
Kun osaa katsoa, elämän hienous tulee näkyviin kuvien yksityiskohdissa, luonnon monimuotoisuudessa ja pienissä eleissä ihmisten välillä.
Ja lopulta ratkaisee aina asenne. Onnellisuus on omien
korvien välissä, ei muiden ihmisten tekemisissä. Hyvää ystävääni lainaten:
”Ei kannata ripustaa omaa onnellisuuttaan toisen ihmisen naulakkoon.”
”Ei kannata ripustaa omaa onnellisuuttaan toisen ihmisen naulakkoon.”
Nämä ainekset on heitetty soppaan ja nyt aletaan hämmentää. Kirjoitukset
käsittelevät hyvinvointia lisääviä, kauneutta korostavia, oman elämän
rajauksia. Ja sitä suurinta: rakkautta. Blogin visuaaliseen puoleen heitämme mausteita soppaan yhdessä hyvän
ystäväni Marikan kanssa. Koska hänellä on pettämätön tyylitaju ja koska yhdessä
tekeminen on aina hauskempaa!
Kommentit
Lähetä kommentti