Juhannus ja perinteiset odotukset

Kuva: Marika Finne

Työteliäs kevät on lopuillaan ja kesäloma lähenee. Eikä yhtään liian aikaisin! En ole pitkään aikaan ollut näin väsynyt. Keho tietää, että nyt saa hellittää, mitään tärkeää ei ole enää tekemättä, hälyytystila on ohi. Vaikka lomaa odottaa, liittyy siihen jostain syystä myös pientä stressiä. Osaanko nyt nauttia koko vuoden edestä? Tuleeko rantakelejä, saako d-vitamiinivarastot tankattua täyteen? Loppuuko loma liian lyhyeen? Ja sitten on vielä tämä juhannus. Keskikesän juhla, vuoden toiseksi tärkein heti joulun jälkeen. Tästä on nyt otettava kaikki mahdollinen irti.

Tästä se päivä alkaa lyhentyä ja siksi, säätiedotuksen lupailemista raekuuroista huolimatta, perhe pakataan autoon ja ajetaan satojen kilometrien päähän nauttimaan ulkoelämästä mökille. Kylmälaukuissa kuljetetaan mukaan huolellisesti suunnitellun juhannusmenun sesonkiainekset, joista syntyy mökkioloissakin käden käänteessä viiden tähden illallinen. Siitä nautitaan juhannussaunan jälkeen pihalla, pellavaliinoin ja pöytähopein viimeistellyltä kattaukselta, järvelle laskevaa aurinkoa ihaillen.

Yötön yö valvotaan aamuun saunoen, kitaraa soitellen ja syvällisiä keskustellen. Vielä ennen nukkumaanmenoa ehtii juoksennella seitsemällä eri niityllä keräämässä kukkia, joiden nimistä tai myrkyllisyydestä ei ole varmuutta, mutta mitä sitä ei tekisi, jotta voisi uneksia tulevista puolisoista. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos ei se oma siippa olekaan oikea. On kuitenkin hyvä, että siippa on jo olemassa, koska niittyseikkailujen jälkeen kannattaa pyytää häntä avuksi pikaiseen punkkitarkastukseen ennen nukkumaanmenoa.

Nukkumaan käydessä lapsi onkin juuri valmis heräämään juhannuspäivään. Ei haittaa. Siitä aamiaista värkkäämään, vettä lämmittämään, pihalta tuoreet vadelmat jogurttiin, kakkuun mansikkaviipaleet ja kermavaahdot päälle. Syönnin jälkeen sauna uudelleen lämpiämään ja piristävä pulahdus kaivovedenlämpöiseen järveen, jossa lapset leikkivät pissatulehduksen uhalla toista tuntia. Ei ole kuulemma kylmä. Hetkeksikään ei voi hellittää katsetta vedessä leikkivistä lapsista, vaikka silmät ovat eilisestä valvomisesta puolitangossa kuin löyhällä kiinnityksellä oleva lippu. 

Siitäkin huolimatta, että joku on koko ajan tiskihanskat käsissä ja ”tippa ei todellakaan riitä” -tiskiaineesta on enää pohjat jäljellä, tiskivuori on tasaisen korkea koko viikonlopun ajan. Sillä kukaan ei muista mistä kupista joi viimeksi. Kahden päivän juhlinnan, tiskaamisen ja tajuttoman valvomisen jälkeen ajatus kotiinlähdöstä alkaa houkuttaa.

Edessä on viiden tunnin ajomatka kotiin, josta lapset onneksi nukkuvat suurimman osan. Siis eivät todellakaan nuku! Toisaalta hyvä, pysyy kuskikin virkeänä, kun voidaan leikkiä arvuutteluleikkejä ja selvitellä sitä, kenen polvi on toisen puolella. Kotiin saapuessa olo on ihanan virkeä ja seesteinen…

No, tämä nyt oli ehkä vähän kärjistetty kuvaus. Mutta ehkä totuuden siemen sielläkin. Suuren suurien suunnitelmien ja valmistelujen sijaan toivon kaikille leppoisaa ja rauhallista juhannusta. Itse aion panostaa joutenoloon, vaivattomuuteen ja hetken mielitekoihin. Turhat paineet pois, rehkiminen minimiin.

Hyvät jussit kaikille!

Kuva: Marika Finne