Valintojen valtakunta

Yritän valita syksylle matkakohdetta. Epätoivoista. Olisiko omatoimimatka hyvä, pelkät lennot ja kiva kämppä jostakin? Rustiikkinen, mutta ei kulahtanut. Vai pääsisikö helpommalla, jos ottaisi pakettimatkan ja lähtisi riskillä johonkin resorttiin? Hiekkarannat kiinnostaisivat mutta toisaalta Kroatian turkoosit pikkukivirannat näyttävät taivaallisilta. Oma uima-allas on ainakin oltava. Paitsi, jos ranta on ihan vieressä, niin silloin sitä ei ehkä tarvita. Jos on riittävän lämmin.
 
Eilisestä lähtien, jolloin ajatus matkasta syntyi, olen googlannut silmät kipeiksi erilaisia vaihtoehtoja. Ensin selvittääkseni olisiko tarjolla jokin edullinen äkkilähtö. Ei ole. Äkkilähdöt eivät enää ole sama asia, kuin 90-luvulla, jolloin ne oli listattu Hesariin. Viikko Kreikassa on muuttunut 250 markasta 1400 euroon. Jos hinta viittaa kysyntään, huonot kelit ovat ajaneet muutaman muunkin matkatoimistojen pakeille. Joten suuntaan ajatukseni syksyn off-sesonkiin.

Syksyn osalta hinnat ovat vielä kohtuulliset ja valikoimaa on. Mutta jostain syystä valitseminen on tuskaisen vaikeaa. Olisi paljon helpompaa, jos valittavana olisi vain muutama vaihtoehto. Mutta mahdollisuuksia on rajattomasti. Lähes jokainen kohde sopii niin omatoimilomaksi kuin pakettimatkailijalle. Hotelleja, samoin kuin huoneistoja ja huviloitakin on kylänrinteet täynnä ja jokaisessa jokin seikka viehättää. Auton voi vuokrata kaikkialta helposti ja edullisesti, jos liikennerohkeutta riittää. Jokainen kohde-esittely ja matkasivusto kiljuu: ”Voit räätälöidä omannäköisesi loman.”

Kun vain tietäisi, mitä haluan eniten. Nyt sellainen sopivan ylimielinen matkatoimistovirkailija olisi paikallaan. Sellainen, joka olisi tottunut palvelemaan empijöitä. Hän tekisi valinnan puolestani ja toteaisi, että no niin, teille on nyt varattu tällainen loma. Pulinat pois ja hyvää matkaa. Toimiston nimi voisi olla "Arrogant Travels – Halusitte tai ette".

Luen juuri Eat Pray Love -kirjan jatko-osaa nimeltä Tahdonko, jossa pohditaan valinnan vaikeutta: ”Olipa mitä tahansa asiaa kaksi tai enemmän, siitä seuraa aina epävarmuutta. Maailmassa, jossa on yllin kyllin valinnanvaraa, monet yksinkertaisesti halvaantuvat kyvyttömyydestään tehdä päätöksiä.” Täällä minäkin nyt olen, halvaantuneena tietokoneella, loputtomien välilehtien alle hautautuneena.

Ehkä on aika nostaa verestävät silmät hetkeksi ruudulta. Lattialla, jalkojeni juuressa makaa sikeästi nukkuva koiranpentu. Se on ollut meillä hoidossa nyt yhdeksän päivää. Eilen luututessani lattioita jälleen yhden pissan ja kakan jäljiltä, koin valaistumisen hetken rajattomien mahdollisuuksien ahdistukseltani ja totesin miesystävälleni, että ei tänne maailmaan oikeasti ole tultu unelmoimaan. Tänne on tultu luuttuamaan p**kaa.

Siis paluu perusasioiden äärelle.

Kuva: Marika Finne