Yksin kotona osa 2: Laumaeläin ja tulinen napolilainen

heinäkuuta 11, 2017

Yksin kotona osa 2: Laumaeläin ja tulinen napolilainen

Kuva. Marika Finne

Eilen oli kesälomani ensimmäinen virallinen päivä. Sen kunniaksi pidin ensimmäistä kertaa tänä vuonna shortseja jalassa. Kelitkin lämpenivät sopivasti. Jo oli aikakin. Tässä tekstissä kuitenkin palaan vielä takaisin yksin kotona -viikon tekemisiini. Loma on ihanaa, mutta niin olivat työpäivien jälkeiset vapaaillatkin, kun lapsi lomaili isänsä kanssa muualla.

Eräänä iltana istuin kahvilassa viinilasillisen äärellä ystäväni kanssa. Naapuripöytään saapui seurue arviolta parikymppisiä naisia, ja aika ajoin huomio siirtyi väkisinkin heidän melko kuuluvaääniseen keskusteluunsa. Keskustelun aiheena oli ongelma, joka kuulosti omaan korvaani melko pieneltä ja pinnalliselta. Ihmettelin, miten siitä sai niin ison numeron aikaan. Hymähdin, kun muistelin itseäni saman ikäisenä. Asiat, jotka nyt tuntuvat pieniltä, olivat silloin todellakin vielä suuria. Hyvä niin. Kaikki on suhteellista.

Siitä olin samaa mieltä naapuripöydän seurueen kanssa, että sekä parhaimmat että pahimmat asiat kannattaa jakaa ystävien kanssa. Oman onnellisuuteni kannalta ystäviltä saatu tuki on ollut avainasemassa monessa tilanteessa. Oma ryhmä, lauma, johon kuulua, tekee elämästä vakaampaa, auttaa vaikeina aikoina ja on jakamassa iloa hyvinä.

Kolmas oivallus: Ihminen on laumaeläin.

Myös blogi tuottaa minulle erityistä iloa siksi, että saan tehdä sitä hyvän ystävän kanssa. Ja nyt mukaan on ainakin hetkeksi tulossa myös kolmas henkilö. Eeva, joka on paitsi hyvä ystävä, myös taitava graafikko on lupautunut suunnittelemaan jotain uutta blogin ilmeeseen liittyen. Sillä hyvä sisältö kaipaa aina ympärilleen kauniin ulkokuoren. Yksin kotona -viikolta löytyi vihdoin kaikille kolmelle sopiva yhteinen aika tavata suunnittelemaan asiaa tarkemmin.

Tapaaminen vaati inspiroivan ympäristön ja hyvän kahvin. Sellaiset löytyivät El Fantista. El Fant Coffee & Wine on pieni ja kotoisa paikka Katariinankadulla, kiven heiton päässä Senaatintorista. Sieltä saa hyvää pienpanimokahvia ja kuulemma Helsingin parhaan sunnuntaibrunssin. Tunnelma on mukavan kansainvälinen, sillä El Fant sijaitsee turistien suosimalla Torikortteleiden alueella. Lapsiperheille tiedoksi, että vitriinistä ei löydy berliininmunkkeja, voisilmäpullaa tai karjalanpiirakoita, vaan vähän aikuisempaan makuun sopivampia tuotteita. Lohileipä ja banaanikakku ovat omia suosikkejani. Työpalaverien näkökulmasta eduksi on käytössä oleva Helsingin kaupungin avoin WLAN

Palaverin onnistuminen ei siis ainakaan jäänyt puitteista kiinni. Idearikkaan iltapäivämme tuotoksista kuulette lisää syksyllä.

El Fant Coffee & Wine
Kuva: Marika Finne

Kuva: Marika Finne

Koska yksin kotona -viikko mahdollistaa sen, että kello viideltä kukaan ei ole odottamassa nälkäisenä kotona, voi työpäivän jälkeen pitää palaverin kahvilassa, käydä leffassa ja jäädä vielä kaupunkiin illalliselle. Kino Engelissä meni sopivasti Frantz, joka oli todella kaunis ja juonenkäänteissään lopulta yllättävä elokuva. Koska olimme menossa vielä illalliselle, ymmärsimme syödä leffaherkkuja kohtuudella ja nälkä olikin kova siirryttäessä elokuvan jälkeen raput yläkertaan uuteen napolilaiseen pizzeriaan.

Pizzeria Via Tribunali aloitti toimintansa Sofiankadulla löydettyään sieltä vihdoin sopivan tilan, joka kestäisi pizzerian tunnusmerkkinä toimivan kaksi tonnia painavan pizzauunin painon. Paikka on usein arki-iltaisinkin täynnä, mutta vaihtuvuus on melko nopeaa ja parissakymmenessä minuutissa pääsimme mekin pöytään.

Perheillallisen hengessä tilasimme kaksi pizzaa ja jaoimme ne. Napolilaisen pizzan yksi tunnusmerkki taitaa olla pohja, josta erityisesti lapseni olisi ollut innoissaan, sillä hän rakastaa paksuja reunoja. Tulisuudesta hän ei olisi ollut niinkään mielissään ja myös itselle toinen makuvalintamme tuotti hieman vaikeuksia. Tulisin pizza, jota olen maistanut. Chilin ystäville vahva suositus. Miedompien makujen kannattajille varoituksen sana. Muistutuksena: punaviini ei millään tavoin vähennä suussa olevaa poltetta. Miedompi pizzoista, savustettua mozzarellaa, basilikaa ja kirsikkatomaatteja sisältävä oli varma valinta.

Kino Engel
Kuva: Marika Finne

Pizzeria Via Tribunali
Kuva: Marika Finne

Kuva: Marika Finne

Iltakymmeneltä mahat olivat täynnä ja ilta lämpimämpi kuin vielä kertaakaan tänä kesänä. Edelleenkään ei ollut kiire kotiin. Tuomiokirkon portailta auringonlasku näytti vaaleanpunaiselta. Helsinkiä sieltä katsellessa mieleen palasi kesä-2001. Parikymppisen vapaus, velvollisuuksien vähyyden tuoma keveys. Kesäillat, jotka jatkuivat aamuun. Ystävät, jotka olivat kaikki kaikessa. Se aika oli kauan sitten, mutta jotenkin erityisesti ja yllättävästi läsnä nyt.

Mietin kuluneita vuosia ja niihin sisältynyttä elämää kiitollisena. Naapuripöydän parikymppisillä olisi se kaikki vielä edessä. Hyvä, etten silloin tiennyt, mitä on tulossa. Hyvä, etten tiedä sitä nytkään. Elämä on seikkailu. Kaikki menee varmasti hyvin.