Mitä opin ajasta koiranpennun kanssa

 

Eräs some-uutinen kertoi: ”Koiranomistajat ovat onnellisempia kuin muut.” Mitä kauemmin koiran on omistanut, sitä onnellisempi ihminen on. Onnellisuus riippuu varmasti koirasta ja siitä, miten omistaja on sen onnistunut kouluttamaan, mutta parhaimmillaan koiran omistaminen parantaa elämänlaatua.

Saimme kokea siivun tästä onnesta, kun ystäväni koiranpentu, pieni, valkoinen, terävähampainen rääpäle saapui kymmenen päivän ajaksi järjestämään arkemme uuteen uskoon.

Ensimmäiset pari päivää menivät totutellessa. Koira totutteli meihin, meidän kotiin ja sääntöihin, remmissä kulkemiseen sekä outoihin häkissä sinkoileviin eläimiin (eli marsuihin). Minä totuttelin laumanjohtajan rooliini ja koiranpennun rytmiin, käyttäytymisen tulkintaan sekä moniin koiranpennun kanssa arkisiin tilanteisiin, joista esimerkkinä märkä läsäys jalkapohjassa, jonka yllättävä pissalätäkkö saa aikaan.

Hyödylliseksi osoittautuivat koiranpentu-opaskirja, naksutin ja chilikastike. Heti alusta lähtien oli selvää, että kyseessä ei ollut mikään tyhmä yksilö. Pentu kyllä osasi vetää kaikista naruista, joita roikotettiin tarjolla ja nappisilmillään kieputteli ihmisiä pikku tassujensa ympärille. Vastaavasti se oppi nopeasti uusia taitoja ja hyviä tapoja.

Ensimmäiset kaksi yötä pentu nukkui vieressäni sängyssä. Sen jälkeen opetin sen omalle paikalle lattialle, sänkyni viereen. Säntillisesti kielsin sormien, jalkojen ja housunlahkeiden puremista ja marsuille uhoamista ja opastin omalle paikalle rauhoittumisessa. Kun pentu oli pirteä ja rauhallinen, harjoittelimme luoksetuloa ja jätä-käskyn noudattamista. Pentu jyysti pitkiä toveja leluja ja puruluita sylissäni köllötellen. Sen lämmin pehmeys tuntui välillä siirtävän minut johonkin unen ja valveen välimaastoon.

Yhtään kertaa pennun täälläolon aikana en huolehtinut tulevista tai miettinyt menneitä. Pennun kanssa elämä oli yksi hetki kerrallaan. Nukkuvan koiran katseleminen ja pehmeän mahan silittäminen olivat parasta mindfullnessia, johon olen törmännyt. 

Kymmenen päivää hurahti ohi nopeaan. Nyt odotamme yhä suuremmalla innolla myös omaa koiranpentua saapuvaksi. Kävimme katsomassa sitä viikko sitten. Se on nyt viisiviikkoinen ja elokuun lopussa se tulee kotiin. Me olemme valmiita. Ja lupaamme rakastaa sitä. Myötä- ja vastakarvaan.