Andalucian helmet

Kuva: Marika Finne

 

Minulla on loistavat työkaverit ja heidän kanssaan käydään päivän aikana hyviä keskusteluja. Toiset aiheet pistävät miettimään, toiset nauramaan. Tänään nauroin sitä, kun valittelin työkaverille, miten blogikirjoittaminen oli jäänyt kaikkien kiireiden keskellä. Hän totesi siihen, että ”Niin, ja sen sijaan, että olisit sitten vihdoin kirjoittanut siitä uudesta aiheesta, päädyit pahoittelemaan sivun verran.” Niin viiltävää ja niin totta! Joten nyt suoraan asiaan ja Andaluciaan.

Pari viikkoa sitten kokosimme uhkarohkean matkaseurakombon ja lähdimme äitini, lapseni ja miesystäväni kanssa ensimmäistä kertaa yhteiselle lomamatkalle. Matkakohteena Etelä-Espanja ja Almuñecarin kylä Malagan lähistöllä. Matkalle lähtö ei ollut kaikista rentouttavin viimehetken pakkaamisineen ja ripuloivine koiranpentuineen, mutta loma itsessään onnistui yli odotusten.

Andalucia, lokakuun alussa, oli loistava valinta. Koko viikon aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteita oli sopivat 27-29. Merivesi oli kirkasta ja vielä uintilämpöistä. Sopivan virkistävää kuitenkin suomalaiseen makuun. Lapseni vietti suurimman osan lomasta vedessä. Jos hän ei ollut meressä tai uima-altaassa, hän oli kylvyssä.

Lomahuvila, jonka vuokrasimme Airbnb:ltä, oli rauhallisella sijainnilla, siisti ja käytännöllinen ja tarjosi hyvät puitteet omaan rauhaan ja yhdessäoloon. Kiireettömät aamu- ja päiväkahvit terassilla katseen vaellellessa pitkin rauhallisia mäen rinteitä, ovat jääneet mieleen. Yhtään ei tullut ikävä All-inclusive-hotellikompleksia, jossa olimme lapseni kanssa vuosi sitten. Myös lapsi itse totesi, että "Täällä on ihanan rauhallista. Ei mennä enää sellaisiin isoihin hotelleihin, joissa on koko ajan ohjelmaa." Kannatan. Ei enää.

Näkymä lomakodin kulmalta

Kirkasvetinen ranta

Ja ne palmut <3

Almuñecarin vanhaa kaupunkia

Autovuokraamo yllätti tarjoamalla ”Ford Focus tai vastaava” -tilauksellamme mustan, uudenkarhean Bemarin käyttöön ja sillä oli mukava lasketella aamuisin uimarannalle ja seprenttiiniteitä pieniin kyliin retkelle.

Kaikista elämyksellisintä lomassa olivatkin varmasti maisemat. Alue on nimeltään Costa Tropical ja sille ovat tyypillisiä suorastaan mereen laskevat jyrkänteet. Joka paikassa maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Sisämaassa siinsi Sierra Nevadan vuoristo ja rannalta silminkantamattomiin jatkui aava, auringonsäteissä kylpevä meri. Tuntui epätodelliselta olla yhtäkkiä tällaisissa maisemissa ja täydessä kesässä Suomen vesisateiden jälkeen.

Vuoristossa ajellessa pelkääjänpaikka lunasti nimensä sivuilla ammottavien rotkojen ansiosta. Kuskin tehtäviä kunnialla hoidellut miesystäväni säilytti onneksi hermonsa niin jyrkänteillä kuin apukuskien innokkaiden opastustenkin keskellä.

Aavaakin aavempi meri

Sierra Nevadan vuoristomaisemia

Vuoriston kyläkauppa
 

Yhdet monista linnanraunioista ja ahkera kuvaaja

 En ollut asettanut lomalle mitään suuria odotuksia. Ainoa toiveeni oli, että saisimme nauttia auringosta ja valosta ja jokainen matkaseurasta saisi viettää sellaista aikaa, jota kukin koki tarvitsevansa. Parissa päivässä löysimmekin ihan mukavan yhteisen rytmin ja myös lapsi sopeutui huomioimaan omien toiveidensa lisäksi myös muiden toiveita.

Olimme kaikki kiitollisia rauhasta, joka kaikkialla vallitsi. Lomasesonki oli ohi ja rannalla oli meidän lisäksi vain muutama ruskettunut eläkeläinen ja koiranulkoiluttaja. Lomahuvilat olivat tyhjillään ja rantabulevardilla tilaa lenkkeillä.

En voi suositella lomakohdetta pienten lasten kanssa tai ilman autoa matkaaville enkä menoa ja vilskettä kaipaaville, mutta muille lämmin suositus. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että tänne haluaisin palata uudestaan. Ehkä kahdeksi viikoksi, joista toinen vietettäisiin rannikolla ja toinen jossain niistä pienistä, sympaattisista vuoristokylistä. Pyörä ja kunnon lenkkarit mukaan. Niitä mäkiä kavutessa ja polkimilla sotkiessa teräspakarat ovat varma tuliainen.

Korkeuseroja ja rappusia

Lempikohtani

 

Auringonlasku lomakodin ikkunasta

P.S. Lapsi halusi lisätä, että yksi matkan hauskimmista sattumuksista oli myös se, kun miesystäväni juoksi lentokenttäbussista vuokra-autoon unohtuneiden uudenkarheiden aurinkolasiensa perään. Löytyivät onneksi. :)