Tiuskaisu ja pahoittelut

 

Kuva: Marika Finne

Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut ryhtyä tämän tekstin kirjoittamiseen. Kiinnostava aihe on tullut mieleen päivällä, mutta illan tullen se on kadonnut jonnekin samaan paikkaan, missä suurin osa aivosoluistani nykyään majailee.

Edellisen kirjoitukseni aihe, koiranpentu, on pitänyt minut kiireisenä ja ajatukseni harhailevina. Erityisesti illat, jotka aiemmin olivat autuasta, rauhallista omaa aikaa, ovat nykyään täynnä kaikenlaista säätöä koiran pissattamisesta, vahtimisesta, leikittämiseen ja lapsen koirankasvattajuuden esiliinana toimimiseen. Siinä sivussa on tietysti perus kodinhoidot, läksyissä auttaminen ja iltatoimien kellokallen tehtävät. Ja onhan se kiva yrittää ehtiä kysellä lapselta vähän, miten päivä meni ja kuunnella hänelle tärkeistä asioista. Kuten, mitkä kaikki Shopkinsit hänellä on ovessa olevasta julisteesta. (Ja niitä on paljon!) Samaan aikaan koira kynsii ulospääsyä eteisen kiviseinästä tai on iskenyt hampaansa sohvan rahiin. Niin, ja olihan minulla parisuhdekin! Mitähän sille miehellekin kuuluu?

Joten pahoittelut, että tekstin päivittäminen on viivästynyt. Olette joutuneet sivustakärsijän rooliin.

Pahoitteleminen on ollut lähiviikkojeni teema. Olen pahoitellut lapselleni, että hän on jäänyt paitsioon huomiosta, jonka aiemmin sai. Ja, että se vähäinen, minkä häneen ehdin kohdistaa, on liian usein jokin närkästynyt tiuskaisu tyyliin: ”En nyt ehdi vahtia, että siivoat huoneesi. Voitko nyt tehdä sen ihan itse, kun minun on nyt mentävä vahtimaan koiraa, ettei se tuhoa tuolla meidän kotia tällä välin. Siis, mitä kello oikein on? Sehän on jo kymmenen! Nyt heti yöpuku päälle ja hampaidenpesulle! Sinä olet jo kahdeksan, kyllä sinun täytyy jo itse alkaa vahtia ajankulua. Siis nyt vauhtia, että jaksat huomenna nousta kouluun!”

Ja kas näin, tällä tavoin syntyy juuri sellainen rauhallinen tunnelma, jonka kasvatusalan ammattilaiset kehottavat luomaan lapsen nukahtamisen helpottamiseksi.

Kaiken tiuskimisen taustalla on tietysti turhautuminen. Perinteinen huono äiti -kohtaus, joka tulee kätevästi ulos kiukkuisuutena, joka taas on omiaan lisäämään morkkista entisestään.

Onneksi lapsi ymmärtää ja onneksi mies ymmärtää. Ja onneksi ymmärrän myös itse, että vaihe on ohimenevä. Hoen nyt samaa, kuin lapsen vauva-aikana taannoin. Tämä on vaihe, tämä ei kestä ikuisesti. Ja halusin tämän vaiheen, halusin haastetta, rosoa ja ryppyjä tasaiseen arkeen. Halusin vaivannäköä, jotta voisin myöhemmin nauttia sen tuloksista. Ja olen valmis kestämään tämän. Olenhan?

On  tässä vaiheessa sellainen hyväkin piirre, että anteeksipyytämisen taitoa tulee harjoitettua rutkasti. Sekä armollisuutta itseä kohtaan. Lapsen vauva-aikana luin Jari Sinkkosen kasvatuskirjaa ja erästä sen lohduttavaa kohtaa olen muistellut taas. Siinä sanottiin, että on tärkeää, että lapsi näkee myös vanhempansa olevan kiukkuinen ja tekevän virheitä. Ja, että myös vanhempi osaa pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Ihmisiähän tässä vain kaikki ollaan. Paitsi tietysti tuo koira.

Pikkuhiljaa kurittomista pennuista kasvaa ihmisen parhaita ystäviä. Itkuisista vauvoista itsenäisiä koululaisia. Ärtyneistä vanhemmista tasapainoisia aikuisia.

Kuva: Marika Finne

Ja kuten huomaatte, tänä iltana minulla on aikaa kirjoittaa, enkä ole edes tiuskinut lapselleni kertaakaan. Koirakin on hyväksynyt kohtalonsa ja makaa kuono maassa, aidan takana eteiseen rajattuna. Näyttää siltä, että se alkaa nukkua. Halleluja. Olohuone on nyt minun ja minulla on täällä tärkeitä blogikirjoitusasioita. Ja tätä omaa aikaa en aio pyydellä anteeksi keneltäkään.

Nyt, kun on saatu nämä pahoittelut alta pois, voin ensi kerralla keskittyä kirjoittamaan ihanasta syyslomamatkastamme Andalucian auringon alle. Kyllä. Tässä vesi- ja pissalätäköiden keskellä meinasin jo unohtaa, että olimme vielä muutama hetki sitten uimarannalla. Ensimmäinen kerta, kun matkustin jonnekin syksyllä, mutta ei varmasti viimeinen. Ihmettelen, miten en ole aiemmin keksinyt, että lokakuussa, vain neljän ja puolen tunnin lentomatkan päässä on + 27 astetta, aurinkoa kirkkaalta taivaalta, vuoristomaisemat, kirkkaat vedet ja tapaksia ja cervezaa pilkkahintaan.