Isättömän isänpäivä on vaikeiden tunteiden päivä

Kuva: Marika Finne

Oli aika, jolloin lapseni isä ei pystynyt osallistumaan isänpäivänviettoon kanssamme. Silloin mietin niitä monia lapsia, jotka ovat samassa tilanteessa. Osa pysyvästi. Miltä tuntuu askarrella päiväkodissa kortteja ja isänpäivälahjoja muiden kanssa? Miltä tuntuu kuunnella muiden isänpäivänvietosta ja nähdä isänpäivämainontaa joka paikassa? Miltä tuntuu, kun koko ympäristö muistuttaa, että sinun elämässäsi ei ole isää?

Kysyin asiasta näin jälkeen päin lapseltani. Hän kertoi, että tuntui turhauttavalta tehdä korttia tai lahjaa, kun ei ollut isää, jolle sen voisi antaa. Syystä tai toisesta isättömälle lapselle päivä voi olla murheellinen. Suru, haikeus ja harmitus ovat läsnä myös monen äidin mielessä. Ja aivan varmasti myös niiden isien mielessä, jotka haluaisivat olla läsnä lapselleen, mutta eivät jostain syystä voi.

Vaistomaisesti lastaan haluaisi suojella ikäviltä tunteilta ja tilanteilta. Koska vaikeudet kuitenkin kuuluvat elämään, paras lahja, jonka lapselleen voi antaa, on oppia pärjäämään erilaisten vaikeiden tunteiden kanssa.

Isänpäivä onkin ollut meille lopulta myös vahvistava kokemus. Se on tarjonnut mahdollisuuden hyviin keskusteluihin lapsen kanssa ja opettanut arvostamaan erilaisuutta ja elämää hyvine ja huonoine hetkineen.

Kuva: Marika Finne

Nykyään isänpäivä muistuttaa meitä myös siitä, että ympärillämme on paljon tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, joiden tukeen voimme luottaa. Läheisiä, jotka kannattelevat silloin, kun emme itse sitä jostain syystä pysty tekemään.

Tänä päivänä olemme onnekkaita. Tänään on isä, joka voidaan kortittaa, kahvittaa ja lahjoa. Tänään aiemmat vaikeudet näkyvät taitona sanoittaa ja ymmärtää tunteita paremmin. Tänään ajatus ympärillä olevista läheisistä pitää meitä vahvempina pystyssä kuin aiemmin.

Tänään juhlistammekin lapseni kanssa kaikkia läheisiämme. Isiä, varaisiä, kummeja ja muita miehen malleja. Ja toivotamme hyvää juhlapäivää!

Kuva: Marika Finne