Länsimetrovalittajat

Kuva: Marika Finne

Länsimetro on tuonut esiin ryhmän ihmisiä, joita kutsun valittajiksi. Valittaja on henkilö, joka löytää helposti valituksen aihetta lähes asiasta kuin asiasta. Hän myös tuo ne usein esiin mahdollisimman kuuluvaäänisesti. Valittaja saa elämänenergiansa uusien ihmisten rekrytoimisesta valitusvirteensä mukaan.

Länsimetrovalittaja on olosuhteiden pakosta bussista metromatkustajaksi siirtynyt espoolainen. Hän korostaa itselleen ja muille metroliikenteen aiheuttamia haittoja ja tyypillisesti perustelee valitustaan sillä, että ”suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen jutellut” on samaa mieltä. Sen sijaan, että länsimetrovalittaja pyrkisi sopeutumaan tilanteeseen, hän kieltäytyy hyväksymästä, että metro on tullut jäädäkseen.

Tänä aamuna minulla kävi huono tuuri ja samaan neljän hengen loossiin istui kanssani kaksi länsimetrovalittajaa. Toinen agitoiva ja toinen peesaaja. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kävi selväksi, että kirjaan oli sillä matkalla turha yrittää keskittyä.

Valitusparin agitoivampi osapuoli matkusti töihin Ruoholahteen ja valitusta löytyi muun muassa liityntälinjaliikenteen keräilyreiteistä, metroasemien pitkistä rappusista, pimeissä tunneleissa matkustamisesta ja aikataulujen viivästyksistä. Ja kun valituksen makuun oli päästy, tuli siinä sivussa hoidettua myös Ruoholahden tuulisuus ja metroasemalta työpaikalle kävellen kuljettava seitsemän liian pitkän minuutin mittainen kävelymatka. Peesaavampi osapuoli, eläkeikäinen rouva, vahvisti valitusvirttä olemalla ei-eri mieltä ja osoittamalla päävalittajan suuntaan ymmärtäviä kommentteja siitä, kuinka lauttasaarelaisetkaan eivät kuulemma ole tyytyväisiä.

Kuva: Marika Finne

Valittajalle tyypillistä on sokeus oman asenteen muuttamisen merkitykselle. Tämä pätee myös länsimetrovalittajaan. Miltä metromatka tuntuisi, jos keskittyisi pimeästä tunnelista valittamisen sijaan vaikkapa kirjan lukemiseen? Tai ottaisi seitsemän minuutin kävelymatkan hyötyliikunnan kannalta? Entä jos vain hyväksyisi, että valitti sitten kuinka paljon tahansa, länsimetro on pitkän odotuksen jälkeen lopultakin aloittanut liikennöinnin ja suorat bussikyydit Helsingin keskustaan ovat historiaa?

Jos metromatkustaminen ei kerta kaikkiaan ole valittajalle mahdollista, on mietittävä muita ratkaisuja matkanteon sujuvoittamiseksi. Valitus itsessään ei kuitenkaan asiaa edistä. Ainakaan keskellä aamun työmatkaliikennettä.

Mutta vannoutuneelle valittajalle ajatusten siirtäminen kielteisestä myönteiseen voi olla pelottavan mullistava kokemus. Vieras maaperä, jonne moni tarvitsisi enemmän opastusta. Keinona tähän olisi myönteisen ajattelun kylväminen erityisesti sinne, missä negatiivisuus kukkii runsaimmin. Joten pyrin ainakin itse olemaan provosoitumatta valituksesta, vaikka aamuinen työmatkani menikin osittain piloille äänekkään valituksen seurauksena.

Tiedän, että länsimetron tulo on hankaloittanut joidenkin, ehkä monenkin, ja muuttanut lähes kaikkien eteläespoolaisten matkustajien liikkumista. Toivon, että nyt, kun metro on tullut jäädäkseen, voisimme kuitenkin kaikki parhaamme mukaan yrittää sopeutua tilanteeseen. Kuka tietää vaikka osa meistä alkaisi jopa pitää matkanteosta. Jos vain antaisimme sille mahdollisuuden ja lakkaisimme vertaamasta sitä siihen, miten aiemmin oli.

Ehkä voimme vielä saavuttaa tilanteen, jossa paatuneimmankin valittajan kommentti metroon on ”ei valitettavaa”.