Monien odotusten äitienpäivä

Kuva: Marika Finne

Eilen laitoin leikkuulaudalle juuresveitsen valmiiksi. Avasin uuden juuston kääröstään, jotta siitä olisi helppo höylätä siivuja. Pesin kurkun ja asetin sen näkyvälle paikalle jääkaappiin. Tarkistin, että leivät olivat kunnossa ja mehupurkin korkki sopivan löysällä. Sillä olin saanut vihiä, että tänä aamuna lapseni haluaisi laittaa minulle aamiaisen. Äitienpäivän kunniaksi, ihan itse. Ja halusin, että hän onnistuisi ilahduttamaan minua toivomallaan tavalla. Sillä hän on kultainen tyttö, joka välillä on turhan vaativa itselleen. Eihän hänen tarvitsisi koittaa ansaita rakkauttani, sen hän on saanut ehdoitta jo syntymästään asti.

Vaikka minulle äitienpäivän kruunuksi riittäisi halaus ja yhdessä valmistettu aamiainen, lapselleni on tärkeää, että hän saa muistaa minua jollain tavalla erityisesti. Menneinä vuosina äitienpäivä on tuottanut hänelle joskus melkoisia paineita. Hän on ollut huolissaan siitä, onko hänellä riittävän hyvä lahja, koska se ei ole kaupasta ostettu. Ja vaikka olen koittanut korostaa, että tärkein lahja, jonka voin saada, on yhdessä vietetty aika ja kaunein kortti itse piirretty, hänen omassa mielessään on herännyt kysymys: riittääkö se?

Sen, mistä kysymys kumpuaa, täytyy liittyä ympäristön tuottamiin odotuksiin. Niihin monissa erilaisissa tilanteissa mieleemme nouseviin ajatuksiin, jotka ohjaavat tiettyyn suuntaan, joka ei välttämättä ole meidän omamme. Se, kuka tästäkin päivästä hyötyy, on kauppa. Mutta se, mikä äitienpäivän alkuperäinen tarkoitus on ollut, liittyy kaikkeen muuhun kuin kaupallisiin arvoihin.

Ja arvoista keskustelemme lapseni kanssa paljon, sillä tilanteita, joissa jonkun toisen mielipide tai ajatus tuntuu ohjaavan toimintaa, tulee eteen jatkuvasti. Lapsen vielä kehittymässä oleva itsetunto, on vaikeuksissa tilanteissa, joissa pitäisi muistaa oma tiensä, omat arvonsa ja tavoitteensa kaiken ympäristöstä kuuluvan hälyn ja loputtoman vertailun keskellä.

Minulle täydellistä äitienpäivää ei tee se, mitä tarjottimella tai lahjakäärössä on. Minulle siitä tekee täydellisen ajatus, hymy ja yhdessä vietetty hetki. Tänä vuonna sain maailman hienoimman kortin, rakkaudella valmistetun aamiaisen ja yhdessä poimitut valkovuokot. Monta halausta ja suukkoa. Ja se on jotain, mitä kaupasta ei saa. Jos minulta kysytään, en tiedä mitä muuta äiti edes voisi kaivata.