Raskausajan liikunta ja itsensä hyväksyminen

Kuva: Marika Finne

Kun on tottunut nauttimaan rivakasta kävelystä, nousemaan pienet mäet hengästymättä, pistämään itsensä koville salilla ja liikkumaan ketterästi pesiskentällä, on kasvavan vatsan kanssa elo päivä päivältä ihmetyttävämpää.

Sen lisäksi, että kenkien laittaminen tai autonpenkkiin laskeutuminen ovat muuttuneet kömpelöiksi kurotuksiksi ja joustamattomaksi muksahdukseksi, myös kävelytahtia on joutunut hidastamaan ja salille ei enää jaksa lähteä yhtä usein kuin ennen. Myöskään palloa ei pysty enää heittämään, sillä se vaatii yllättävän paljon vatsalihaksia. Ja ne ovat jo vaeltaneet kehossa uusille paikoille. Eikä kiertoliikekään tunnu enää kovin luonnolliselta.

Kuulin jostakin, että odottavan äidin leposyke on tässä vaiheessa raskautta noin 20 prosenttia korkeampi kuin normaalisti. Lisäksi raskauden puolivälin krouvissa punnitut 8 lisäkiloa tuovat oman lisänsä liikuntasuorituksiin. Ei siis ihme, että liikuntatottumuksia joutuu viimeistään nyt alkaa muokkaamaan.

Raskauden alkuvaiheessa, kun väsymys puski pintaan täysillä, oli hetkellinen kriisi löytää itsensä kerta toisensa jälkeen sohvalta lepäämästä, vaikka aikeissa oli lähteä treenaamaan. Koirakin odotteli jalat ristissä omaa vuoroaan ja oli valittava joko salitreeni tai koiran ulkoilutus, sillä molempiin ei kerta kaikkiaan riittänyt voimia. Koska koiran pidätyskyky on rajallinen, oli valinta tietysti selvä.

Noin 12 raskausviikon paikkeilla väsymys alkoi onneksi väistyä ja aktiivisuustaso palailla pikkuhiljaa. Erilaisilta raskautta ja liikuntaa käsitteleviltä sivuilta sain virikkeitä uudenlaisen treeniohjelman tekemiseen ja tuntui uskomattoman helpottavalta vapautua sohvan pohjalta taas toimimaan.

Viikoittaiset salitreenit ovat toki vähentyneet noin puoleen ja en pysty vatsan takia enää harjoittamaan soutua, joka on yksi lempilaitteistani. Toisaalta koiran kanssa ulkoilusta on tullut taas mukavampaa. Ja jos neuvolan suosituksia miettii, olen selkeästi ylittänyt ”kaksi tuntia viikossa” tavoitteen.

Liikun edelleen ennen kaikkea sen vuoksi, että siitä tulee itselle hyvä olo sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja onhan liikunnasta tutkimusten mukaan paljon hyötyä myös sikiölle. Jonkinlaisen kunnon säilyttäminen auttaa myös raskaudesta ja synnytyksestä toipumista sitten aikanaan.

Raskaus on naisen keholle suuri myllerrys. Kaikkien hormoniryöppyjen ja muuttuvan kehon myötä itsensä kuuntelemisen taito kasvaa väkisin. Ja oppii luopumaan tässä hetkessä jostain ennen niin tärkeästä antaakseen tilaa jollekin uudelle. Sillä me olemme nyt tiimi – minä ja vauva. Kämppäkavereina samassa kehossa.

Tänään jätän ilolla salikamppeet kaappiin, otan koiran hihnaan ja lähden kävelylle rantaan. Ilman suorituspaineita. Ainoana tavoitteena huomata kauneus ympärillä. Ja itsessä. Sellaisena kuin se on juuri nyt.

Kuva: Marika Finne