Elämän ilot ja haasteet on tehty jaettaviksi

Kuva: Marika Finne

Mitä tehdä, kun olet juuri laittautumassa aamun tärkeää työpalaveria varten ja samassa huomaat, että lapsellesi on noussut kuume eikä häntä voikaan viedä päiväkotiin? Entä kun lapsi soittaa kesken koulupäivän sairastuneensa ja olet itse yli tunnin matkan päässä kotoa?

Tiedän olevani etuoikeutettu, sillä näissä tilanteissa olen aina voinut soittaa vanhemmilleni. He asuvat vain kiven heiton päässä kotoamme ja pitävät tarvittaessa yölläkin kännykkää auki aamun yllättävien hoitotarpeiden varalta. En muista kertaakaan, että he eivät olisi rientäneet apuun, kun tarvetta oli.

Ystäväpiiriimme kuuluu myös paljon perheitä, joissa vastaavaa luksusta ei ole. Eikä ole oikeastaan muitakaan henkilöitä turvaverkkona arjen eri tilanteissa. Moni perhe elää kahden vanhemman varassa ja usein arki on aikataulujen sumplimista ja ovella läpsystä vaihtoa.

Kun sain lapseni ja isyysvapaan loppuessa toivuin vielä synnytykseen liittyneestä leikkauksesta, äitini ilmoitti hankkineensa kuukauden bussikortin, jotta voisi tulla vaikka joka päivä auttamaan vauvan kanssa ja seuraksi vaunulenkeille. Siitä ajasta olen aina kiitollinen. Kun sitten muutimme vielä lähemmäs vanhempieni kotia ja yllättäen minulle tarjoutui mahdollisuus palata takaisin työelämään, äitini hyppäsi kehiin hoitamaan puolitoista vuotiasta tytärtämme kotiin. Myös siitä olen aina kiitollinen. Lapseni aloitti päiväkodin vasta kolmen vuoden iässä ja silloin hän oli jo ihan valmis päiväkotilainen.

Arjessamme on jatkuvasti tilanteita, joissa vanhempani ovat avuksi. Mutta sitä en ole koskaan pitänyt itsestäänselvyytenä. En ole olettanut, että isovanhemmuus sisältäisi velvollisuuksia suhteessa lapsenlapsiin, mutta olen ollut iloinen, että tunneside lapseni ja hänen isovanhempiensa välille on kehittynyt niin luonnostaan. Nyt, kun vanhempani ovat ikääntyneempiä, olen iloinen, että he käyttävät paljon aikaa myös omien harrastustensa ja kiinnostuksenkohteidensa parissa.

Myös työssäni FinFamissa lasten ja nuorten projektissa isovanhemmuuden merkitys nousee esille. Se on usein perheille tärkeä voimavara silloin, kun vanhemmilla on haasteita jaksamisensa kanssa. Sukupolvien ketju on parhaimmillaan silloin, kun hoiva ja huolenpito jakautuvat useamman aikuisen kesken. Haasteiden kohtaaminen on helpompaa, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Turvaverkon ei kuitenkaan tarvitse koostua vain biologisesta perheestä tai sukulaisista. Moni saa tukea varamummuilta, ystäviltä ja tuttavilta, jotka ovat tulleet elämään mukaan matkan varrella. Oli sitten kyseessä isovanhempi tai muu läheinen, soisin, että jokaisen lapsen ja perheen elämässä olisi joku turvallinen lisäaikuinen tukena. Niin iloissa kuin suruissakin. Elämä on minusta hienointa silloin, kun tunteet ja kokemukset voi jakaa hyvien ihmisten kanssa.

Heinäkuussa jään äitiyslomalle ja kesän lopulla perheemme täydentyy pikkusisarella. Olen iloinen, että pääsen jakamaan siihen liittyvän ilon, onnen ja kaikki muutkin tunteet läheisteni kanssa. Isovanhempien yhtenä tärkeimmistä.

Kuva: Marika Finne