Hei sinä siellä mahassa

Kuva: Marika Finne

Nyt, kun olet vielä siellä mahassa, en voi nähdä sinua. Mutta tunnen sinut ja tiedän sinusta jo jotain.

Sinulla on jo vauvan unirytmi. Yleensä nukut, kun olen liikkeellä ja heräät, kun asetun aloilleni. Yöllä, kun vaihdan kylkeä, haet myös sinä sopivan asennon. Asettelet hetken aikaa jalkojasi ja jatkat sitten unia. Aamuisin heräät useimmiten silloin, kun minäkin. Joskus jo aiemmin ja silloin tutisutat vatsaa pienillä jaloillasi ja käsilläsi. Siihen havahtuminen saa minut aina hymyilemään. 

Kuulosi on jo kehittynyt ja tunnistat siskosi, isäsi ja minun äänen. Havahdut musiikkiin ja erityisesti tuttuihin kappaleisiin. Kun soitan pianoa, hiljenet. Ajattelen, että kuulostelet sitä erityisesti.

Taidat tykätä metromatkustamisesta. Tuntuuko se jotenkin hassulta? Iltaisin villiinnyt ja peuhaat koko sillä tilalla, joka sinulla vielä siellä on. Kohta tila käy vähiin, sillä kasvat kovaa vauhtia.

Tunnet selvästi kosketuksen vatsan läpi. Potkaiset, kun sinua silittää ja rauhoitut, kun käden laittaa selkääsi vasten. Olet nyt avannut silmäsi ja kuvittelen, miten katselet valoja ympärilläsi.

Kuva: Marika Finne

Olen alkanut miettiä, miltä näytät. Oletko perinyt isäsi pitkät ripset ja hymykuopat? Oletko syntyessäsi tumma vai vaalea? Miltä untuvainen tukkasi tuntuu poskea vasten sitten kun olet syntynyt ja lepäät olalla?

Millainenkohan temperamentti sinulla on? Oletko herkkä lapsi? Kova menijä vai rauhallisempi? Oletko erityisen läheisyydenkipeä vai osaatkohan rauhoittua myös itseksesi? Millainen itku sinulla on? Onko katseesi yhtä tarkkaavainen, kuin siskollasi oli, uteliaasti tutkaillen ympäröivää maailmaa?

Isosiskosi on oikeassa. Nyt, kun sinä olet siellä, en ole koskaan yksin. Tämä aika on erityinen ja vaikka en malttaisi odottaa, että synnyt, ajatus tämän vaiheen ohimenevyydestä on haikea. 

Kun tunnen sinut, tiedän, että voit hyvin. Joinain päivinä, kun en ole ehtinyt seisahtua kuulostelemaan, huolestun. Silloin asetun lepäämään, odottamaan seuraavaa liikettäsi. Onhan kaikki hyvin? Painelen kevyesti vatsaa, että antaisit jonkin merkin. Ehdin miettiä, miten kovasti olen sinuun jo kiintynyt, miten voimaton olen, jos jokin on hätänä ja miten suuri menetys olisi, jos jotain kävisi.

Pelko ja rakkaus, läsnä samanaikaisesti. Rakkaus omaan lapseen on niin raastavaa, menettämisen pelko niin lamauttava.

Kuva: Marika Finne

Ja sitten, pieni liikahdus. Jalan tai käden ojennus. Siellähän sinä olet! Juttelen sinulle vähän aikaa ja jatkan sitten päivän askareita. 

Isäsi sanoo, että tietää, ettei sinulla ole mitään hätää. Koska sinulla on minut. 

Ja minulla ei ole hätää, sillä minulla on sinut.

Kuva: Marika Finne