Asennekasvatusta ja kaksin käsin jäätelöä

Kuva: Marika Finne

Intiaanikesä on nostanut tietoisuuteen joukon huolestuttavia uutisia. Ilmasto lämpenee, meret roskaantuvat ja voivat huonosti, kulutusta on yli äyräitten. Nyt on viimeinen hetki tehdä muutos.

Näin viimeisillään raskaana ollessa, uutta elämää sisällä kantaen, uutisoinnilta on tehnyt mieli sulkea silmät ja vajota vain pastellinsävyiseen vauvahöttöpumpuliin. Toisaalta 9-vuotiaan esikoisen kanssa aiheet ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Hänen tietoisuutensa siitä, mitä hän haluaa, kasvaa koko ajan. Samalla ymmärrys siitä, mitä hän oikeasti tarvitsee ei ole samalla tasolla. 9-vuotiaalle on edelleen tärkeää saada sitä, mitä muillakin on, olla sellainen kuin muutkin.

Onneksi lapsen tiedonjano on myös kova ja hän on yhä enemmän kiinnostunut siitä, mitä aikuisten maailmassa tapahtuu. Siksi olemme lähiaikoina keskustelleet paljon ajankohtaisista uutisista. Asioista, joilta emme kukaan voi enää sulkea silmiämme, mikäli haluamme rakentaa lapsillemme tulevaisuutta, emme tuhota sitä.

Kun asiat alkavat ahdistaa, löytyy helpotusta oman toiminnan muuttamisesta. Olemmekin kuluneen viikon aikana pohtineet lapseni kanssa sitä, mitä voisimme itse tehdä, jotta emme kuluttaisi ylenpalttisesti. Ympäristövaikutusten lisäksi olemme puhuneet siitä, mitä liika kuluttaminen tekee mielellemme. Ja millaisia valintoja ja rajauksia on tärkeää tehdä myös siitä näkökulmasta.

Itse olen vähentänyt hankintojani viimeisten vuosien aikana keskittyen siihen, mitä todella tarvitsen. Tätä ajatusta pyrin iskostamaan myös lapselleni. Yhdessä olemme esimerkiksi sopineet, että seuraaville synttäreille ehdotamme vieraita antamaan lahjaksi vain pienen summan rahaa, jolla lapsi sitten synttäreiden jälkeen voi itse käydä valitsemassa kaupasta yhden lahjan.

Samalla olemme puhuneet älylaitteiden käytöstä. Älypuhelin on aikamoinen koukutin jo 9-vuotiaalle. Kuluneella viikolla luin artikkelin, jossa todettiin, että jo 13-vuotiaat ovat riippuvaisia älylaitteista. Muutokset aivoissa ovat samankaltaisia, joita kokaiini tai heroiini aiheuttavat. Hoitoa vaativa riippuvuuspiste ylittyy yhä useammalla jo 16-vuotiaana. Ja riippuvuudessa kylpevät aivot omaksuvat helposti myös uusia riippuvuuden kohteita.

Tästä päästäänkin kätevästi sokeriin, jota kesän aikana on tullut pumpattua huoletta sekä itseen että lapseen. Samoin, kuin vuosi sitten kesäloman jälkeen, tänäkin vuonna palaamme ruotuun ja jätämme lisätyn sokerin pois viikoittaisesta ruokavaliosta. Makuviilit ja -jogurtit sekä jälkkäriksi pyydetyt keksit ja pienet jäätelöt jäävät nyt hyllyyn. Ja lauantaikarkeissa suositaan kohtuutta ja lakua ja suklaata irtokarkkien sijaan.

Yllättävän nopeasti herkkupyynnöt vähenevät. Muutama päivä riittää siihen, että herkut eivät tule automaattisesti mieleen esimerkiksi ruokailun jälkeen tai television katselun yhteydessä. Sokerin vähentämisen ohella aiomme vähentää myös punaisen lihan syömistä ja lisätä kasvisruokien määrää. Soijarouhemakaronilaatikko meni tänään mukisematta.

Melkoista asennekasvattamista siis ollut lähiaikona. Mutta 9-vuotias tuntuu ymmärtävän nämä asiat varsin hyvin. Toki vahvuutta rajojen asettamisessa ja pitämisessä tarvitaan vanhempana tässäkin asiassa. On oltava valmis protestiin, koska lapsi, niin kuin ihmiset muutenkin, on mukavuudenhaluinen. Ja saavutetuista etuuksista luopuminen voi kirpaista. Mutta vain hetkellisesti.

Sitä paitsi, jos tätä työtä ei tee nyt, ei siihen ehkä ole mahdollisuutta enää myöhemmin. 9-vuotiaan elämä tapahtuu yhä enemmän kodin ulkopuolella eikä moneenkaan tilanteeseen pääse enää kohta vanhempana vaikuttamaan. Silloin merkitsee se, miten pohjatyön on onnistunut tekemään, millaisia arvoja ja itsetuntoa on osannut lapselleen kasvattaa.

Muisto esikoisen vauva-ajasta

Kohta pääsen aloittamaan pohjatyön taas uuden ihmisen kohdalla. Laskettuun aikaan on nyt kolme viikkoa ja helteet alkavat hellittää juuri parahiksi. Ensi yönä ei ehkä enää tarvitse käynnistää edes tuuletinta sängyn vieressä.

Tänään laitoin ensimmäisiä asioita valmiiksi sairaalakassiin ja pesin viimeiset vauvanvaatteet kaappiin odottamaan. Nyt on aika rauhoittua ja suunnata ajatukset hyviin, positiivisiin asioihin. Uuteen elämään ja uuteen elämänvaiheeseen.