Ensihetket vastasyntyneen kanssa

Kuva: Marika Finne

Ihmeelliset pienet varpaat <3

Puolitoista viikkoa sitten syntyi perheemme kuopus, ihana pieni poikavauva. Tai itseasiassa oikein potra poika, yli neljä kiloa elinvoimaa. Nyt olemme kaksi viikkoa tutustuneet toisiimme. Olen viettänyt tuntikaupalla aikaa vain katsellen häntä. Ihmetellyt pieniä sormia ja varpaita, ihastellut hiusten kaartumista pienellä päälaella, nuuhkinut maitoisia poskia ja katsellut lempeästi silloin tällöin suurina avoinna oleviin tummansinisiin silmiin, jotka jo tarkkaavaisesti tutkailevat ympäristön valoja ja varjoja ja kääntyvät tuttuja ääniä kohti.

Hämmästyin miten nopeasti poika on vienyt sydämeni. Miten suloinen ja sympaattinen hän on. Ja miten valmis olin nyt äitinä kokemaan kaikki omaan lapseen liittyvät tunteet sellaisina kuin ne tulevat. Kaikki on tuntunut luontevalta, vaikka toki totuteltavaa ja opeteltavaa onkin ollut näin yhdeksän vuoden vauvanhoitotauon jälkeen.

Synnytys on jäänyt mieleen voimallisena kokemuksena. Syntymä on todellinen ihme, ja synnytystä ei voi tai edes pidä yrittää ennakoida tai suunnitella etukäteen. Pojan synnytys tähän maailmaan kesti 21 tuntia, kaksi tuntia vähemmän kuin esikoiseni. Ponnistusvaihe oli pitkä ja henkisesti ja fyysisesti raskas mutta kaiken vaivan arvoinen ja varmasti yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista, mitä elämässä voin saada. Suuri kiitos kuuluu Espoon sairaalan osaavalle henkilökunnalle rohkaisusta ja ammattitaidosta, jolla poika saatiin maailmaan virkeänä ja hyvinvoivana.

Kuva: Marika Finne

Hän osaa ilmaista itseään

Isosiskon sylissä

Kuva: Marika Finne

Päivät sujuvat toistaiseksi imetysmaratonina

Vaunulenkin jälkeen

Arki vauvan kanssa on sujunut toistaiseksi imetyspainotteisesti. Mutta nyt, kun maitoa on alkanut tulla riittävästi, vauva nukkuu tyytyväisenä päivittäin myös pidempiä unia. Myös yöllä hän nukkuu 2-3 tunnin pätkiä, eikä turhia itkeskele vaikka kakkavaippa jouduttaisiin vaihtamaan pariin kertaan yön aikana.

Silloin, kun joku ei ole hyvin, hän ilmoittaa sen. Ja jos jokin harmittaa ihan todella paljon, hän ilmoittaa sen kovaa. Tällä hetkellä elämämme soljuu eteenpäin vauvantahtisesti. Ja toki arkea rytmittää myös isosiskon koulu, kaverit ja harrastukset. Olen päättänyt olla ottamatta nyt liikoja paineita mistään. Tällä hetkellä panostamme synnytyksestä toipumiseen ja uuden opettelemiseen. Tämä alku pienen vastasyntyneen kanssa on niin lyhyt hetki elämässä, että yritän olla sen mahdollisimman hyvin läsnä. Tänään kävimme neuvolassa. Painoa oli tullut viikossa reilut 300g ja pituutta pari senttiä. Jatkan siis tuijottelua ja ihmettelyä ennen kuin tyyppi hujahtaa koululaiseksi.